Muutaman päivän olen tässä sulatellut Helsingin Sanomien sunnuntaitoimituksen toimittajan lujaa kannanottoa pääministeri Matti Vanhasen uskottavuusongelmiin. Kelpo toimittaja kun oli kolumnissaan kovasti sitä mieltä, että koska Vanhanen valehteli julkisuudelle paikan, jossa oli kohutun ex-tyttöystävänsä tavannut, meni saman tien luotto koko mieheltä.

Nyt on arvon toimittaja iskenyt aivan naulan kantaan. On hieno huomata, että valtakunnan päälehdeltä palkkaansa nauttiva sananikkari on löytänyt yhden elämän perustotuuksista. Mikä voisikaan olla tärkeämpää kuin kelpo pääministerimme lemmenasiat? Kuinka mies on voinutkaan olla niin tahditon, että on suoranaisesti syöttänyt pajunköyttä tyttöystävänsä tapaamispaikasta. Ei muuta kuin eroanomus vireille, Matti.

Huoletta voidaan unohtaa Vanhasen saavutukset pääministerinä. Tämän uskomattoman julman valehtelun seurauksena ei miehestä ole enää mihinkään. Ehkäpä koko Suomen uskottavuus EU-puheenjohtajamaana horjuu yhdessä pötyä puhuvan Vanhasen kanssa.

Entisenä free lance -toimittajana en voi kuin tuntea myötähäpeää Hesarin toimittajaa kohtaan. Olisin voinut odottaa moista rimanalitusta jommalta kummalta iltapäivälehdeltä, jotka ovat jo aikaa sitten myyneet moraalinsa ja hyvät tapansa. Mutta että Helsingin Sanomien toimittaja? Enpä olisi todellakaan uskonut.

On naurettavaa, että jotkut toimittajat lähtevät tälle linjalle. He pyrkivät sananmukaisesti olemaan kolmannen valtiomahdin edustajia. Oikeita verikoiria, jotka eivät jätä kiveäkään kääntämättä, jotta varsinkin isokenkäiset eivät selviä pienimmistäkään virheistään. Voimansa tunnossa nämä julkisen sanan edustajat nostavat itsensä pääministeriäkin korkeammalle ja ovat oikeutettuja neuvomaan hänelle käytöstapoja.

Voi aikoja, voi tapoja. Jos joku on sitä mieltä, että pääministeri Vanhasen lemmenseikkailut ansaitsevat sellaisen julkisuuden, kuin ne nyt ovat saavuttaneet, on syytä hetkeksi hiljentyä peilin eteen. Jos kyseessä on itseänsä arvostava toimittaja, kannattaa sieltä peilistä nähdäkin jotakin.

sanoo Tapsa