Meillä on paljon kaunista ja hyvää.

Heikompana hetkenä tulee kuitenkin mieleen tuskaisiakin ajatuksia. Sellaisia, että miksi meillä Suomessa:

- Lapset kärsivät yhä enemmän?

- Huostaanotot jatkuvasti lisääntyvät?

- Miehet hakkaavat naisiaan ja päinvastoin?

- Vanhat arvot -koti, uskonto ja isänmaa painetaan romukoppaan?

- Kateus on monelle päällimmäinen tunnetila?

- Halutaan trendikkäästi ymmärtää vain erilaisuutta. Kaikkea tuttua ja perinteistä väheksytään?

Hurja veikkaus syistä tulee tässä: Onko Suomessa enää kunnon miehiä, vai onko viimeinenkin miehuus köytetty essun nyöreihin? Ymmärretäänkö ihan varmasti, että tasa-arvossa ei ole kysymys myöskään miehen alistamisesta?

Miehet voisivat ryhdistäytyä. Kunnon terveet elämäntavat onnettoman löysäilyn sijaan, vastuun ottaminen perheestä ja erityisesti lapsista. Yritetään olla edes vähän isiemme ja isoisiemme kaltaisia. Vastuuta pelkäämättömiä.

Osa naisistakin voisi ryhdistäytyä. Ei teidän tasa-arvoisuutenne kärsi siitä, että annatte suosiolla miesten olla miehiä. Pitkässä juoksussa sen asian ymmärtäminen kantaa varmasti hedelmää.

Tämä Suomemme ansaitsee yritteliäämmän kansan. Rinta rottiingille, ollaan ylpeitä suomalaisuudestamme.

Tapsa