'

Tervehdys

Tämä blogini vietti valitettavan pitkään hiljaiseloa. Metsässä vietetyn kesän ja syksyn jälkeen on taas tyhjää aikaa. Tässä olisi yksi keino sen ajan täyttämiseen.

Kevät, kesä ja syksy menivät luonnon keskellä. Puuta kaatui ja metsää harventui. Kaikki oli kohdallaan. Hiljaisuus, maaseudun aidot ihmiset, veden liplatus, ahkera uurastus. Nyt kaikki on taas erilaista. Liikaa joutoaikaa, turhanpäiväisiä juttuja, väkisin keksittyä tekemistä.

Itsenäisyyspäivän lähestyminen saa taas mielen herkäksi. Katselin neljä vuotta rintamalla olleen isäni kunniamerkkejä. Suomen kansalta, urheudesta. Tunsin olevani surkea. Missä ovat minun saavutukseni?

Isä on levännyt tuonpuoleisessa jo pitkään. En pääse häntä enää kiittämään. Paitsi rukouksissani.

Kiitos kaikille teille, urheille miehille ja naisille, jotka teitte meille Isänmaan.

Niin, kirjoitin sen tarkoituksella isolla alkukirjaimella.

terveisin

Metsän poika

Suomi, Sinun rantasi ovat tyynet, rauhalliset. Pinnassa kuultaa Sinun vapautesi, oma, kallis Isänmaamme. Päivä laskeutuu mailleen, kansasi levähtää. Uuden päivän tultua valmiina taas kunnioittamaan.